Moikka moi!
Talvi on vierähtänyt jo helmikuun puolelle ja pian voi kai puhua jo kevättalvesta. Kulunut talvi on ollut omilla mittapuillani yksi ihanimmista, sillä r a k a s t a n kunnon pakkasia, lumen narskumista töppösten alla, hitaasti leijuvia lumihiutaleita sekä korkeita kinoksia. Tänä vuonna talvi on ollut myös sikäli erityinen, että uusi asuinpaikkamme on suonut aivan uusia ulkoilumahdollisuuksia, joista olemme nauttineet "koko rahan edestä"!
Pian koittaa myös viikon mittainen talvilomamme, jonka klassiseen tapaan vietämme hääpäivämme tienoilla. 7.3. on kahdestoista vuosihääpäivämme, jonka poikkeusoloista johtuen viettänemme ihan kotosalla. Hääpäivästä alkaa jotenkin aina myös kevään odotus, sillä maaliskuu on kalenterin mukaan ensimmäinen kevätkuukausi.
Heikki kyseli tuossa viime viikolla mitä valokuvausharrastukselleni kuuluu, sillä hän ei ole nähnyt minua kameran äärellä aikoihin. Niinpä, kamera on huilannut jo pitkän tovin ja nämäkin postauksen kuvat olohuoneemme ruokailutilasta on otettu reilusti viime vuoden puolella. Kameran huilitauon jälkeen huomaan kuitenkin kuvausinnon pikkuhiljaa palaavan ja tästä innostuneena perustin Instagramiinkin uuden kuvagallerian nimeltä @kaikkiallakauneutta. Jaan tilillä vanhoja ja uusia kuvia sieltä ja täältä ja mikäli paikkakohtaiset kuvat kiinnostavat niin tervetuloa uuden tilin matkalle mukaan!
Tästä ruokailutilastamme sen verran, että se on keittiömme ja olohuoneemme välissä vastapäätä portaita. Voi olla, että jossain vaiheessa ruokapöytä vaihtuu suorakaiteen muotoiseen tammipöytään (Heikki tykkäisi, että tammi toisi kotiimme enemmän lämpöä ja pöytä sopisi myös tammilattian kanssa kivasti yhteen) mutta toistaiseksi tämä vanha pyöreä pöytää palvelee mainiosti. Jos joskus vielä voi kutsua ystäviä syömään olisi kiva että silloin olisi suurempi ruokapöytä.
Toivon, että siellä voidaan hyvin ja että olette pysyneet terveinä! Hyvää mieltä ja hymyä täältä pienen soman kaupungin sydämestä!
Moikkuli moi!
Lumipyryterveiset Porvoosta! Täällä kahvikupposen äärellä kirjoittelen pitkästä aikaa jasmiinin tuoksuisen kynttilän palaessa somasti vierellä. Tässä sohvan sylissä on juuri nyt jotenkin erityisen lämmintä kissankin tuhistessa söpösti päiväunillaan. Myös uudehko (ja suosikiksi jäävä!) musiikkituttavuus, australialainen indie folk-yhtye Hollow Coves ilahduttaa parhaillaan lempeillä nuoteillaan ja kauniilla lyriikoillaan.
Pian tulee kolme kuukautta, kun olemme asustelleet täällä uudessa pesässämme. Kodin laitto on vielä jonkin verran kesken, mutta suurimmat linjat ovat jo aika lailla valmiina. Yksi ensimmäisistä valmistuneista tiloista on meidän eteinen, josta alla olevat kuvat on otettu. Tuo kaappi on muuten Torista annetaan-löytö, jonka teippasin Dc-Fixillä valkoisella, puukuvioisella teipillä.
Kaapin päällä on koko täällä asumisajamme ilahduttanut ilmankostutin, diffuuseri, joka kostuttaa ilmaa höyryllä, mutta veden sekaan voi laittaa tuoksua eteerisistä öljyistä. Moni lukija muuten varmaan muistaa ne kasari- ja ysäriaikojen avaruusaluksen muotoiset ilmankostuttimet (ehkä niitä on vieläkin?), jotka toimivat ihan samalla periaattella kuin nämä pienemmät serkkunsa. Nyt niitä samoja saa tällaisina sisustuksellisempina ja sirompina, eri muotoisina ja eri kodin tyyleihin sopivina.
Eteerisetn öljyjen käyttö on jo historian sivuilta tuttua ja niiden vaikutukset tiedetään laajalti. En ota kantaa mihinkään terveydellisiin aspekteihin tässä postauksessa, mutta kodin tuoksuttamiseen öljyt on meidän kokemuksesta ollut tosi kiva idea. Viehätyin ensimmäisen kerran tähän ideaan kolme vuotta sitten tutustuessani siihen Pure Joy Homen Elizabethin Instagramissa, mutta epäilin öljyjen turvallisuutta kissakodissa. Öljyjä on kuitenkin monessa eri tuoksussa ja kotieläimiä ajatellen on olemassa ainakin yksi erityinen "lemmikkisarja", joita voi turvallisin mielin käyttää eläinkodissa. Siispä diffuuseri löysi lopulta meillekin ja toinen, hieman suurempi, on myöhemmin tulossa yläkertaankin. Diffuusereita ja eteerisiä öljyjä on myynnissä siis usealta eri valmistajilta ja herra Googelilta löytyy niistä lisää tietoa. Instagram-tilini @locksandlifewithjenna tarinoista kohdasta "Uusi koti" voi katsoa videolta, miten diffuuseri toimii käytännössä.
Tätä postausta aloittaessani meillä soi ovikello ja oven takana meitä tuli yllätysilahduttamaan Helsingin kodin rakkaat naapurit! He tulivat poikkeamaan ja toivottamaan onnea uuteen kotiin itsetehdyn granolan kera. Siis niin ihana ylläri, KIITOS! <3 Me ollaan kyllä oltu Heikin kanssa tosi liikuttuneita ja sanattomia siitä hyvyydestä, mitä ystävämme Helsingissä ovat osoittaneet; niin moni on iloinnut meidän kanssa uudesta kodistamme täällä luonnon rauhassa. Ilon jakaminen onkin mielestäni empatian syvin ja täyttynein muoto ystäviemme ollen siitä tosi ihailtavia ja jäljiteltäviä oikean elämän esimerkkejä. Ja vaikka on sanomattakin selvää, että olo on myös haikea koska emme näe Helsingin ystäviämme enää niin usein (joskin Zoomi-aika rajoittaa live-näkemisiä muutenkin), sanoi Heikki tähän lohduttavasti: "Etäisyys lähentää." Ja näin se on; on vain itsestä kiinni, että pitää säännöllisesti yhteyttä.
POIS STADISTA
Muutto pois Helsingistä rauhallisemmalle seudulle oli ollut mielissämme jo melko pitkään. Vaikka olen puhtaasti helsinkiläinen ja rakastan kotikaupunkini arkkitehtuuria, tunnelmaa ja erityisesti sen valoja, koin, että valmistuvan raitiovaunuliikenteen rakentaminen ja sen varrella eläminen alkoi käydä melutasoltaan liian stressaavaksi. Ja onko sitten kyseessä iän tuoma rauhankaipuu maalle vai Covid 19-ajan kirkastamat elämänarvot vai mikä, tarve päästä elämän perusasioiden äärelle -kuten nurmikon, metsän ja meren- kasvoi suuriksi sydämissämme. Eräs ystäväni kerran totesikin kivasti, että koska ihminen on tehty luonnosta, me luonnostaan kaipaamme sinne. Lopullinen päätös muutosta kuitenkin syntyi, kun tämän vuoden kotimaan kesälomaltamme palatessamme hartiani menivät jumiin jo automatkalla kohti Helsinkiä. Heikki silloin totesi muuton olevan kehoni selvän viestin kertomana oikeasti tarpeellinen ja että hänkin maalta kotoisin olevana on viidentoista Helsingissäolovuoden jälkeen valmis muutokseen, eli muuttoon rauhallisemmalle alueelle.
MIKSI PORVOOSEEN?
Muuttomme Porvooseen tuli aikalailla meille itsellemmekin kuin puun takaa. Puun takaa siinä mielessä, että emme olleet ajatelleet uudeksi asuinkaupungiksi nimenomaan Porvoota vaan Jyväskylää!
Jyväskylä on tuttu meille monen vuoden ajalta ja näinä vuosina keski-Suomessa käydessämme juuri Jyväskylä on tuntunut erityisenä lämpönä sydämissämme. Meillä on sielläkin ja sen lähettyvillä läheisiä ystäviä, joiden vierellä olisi ollut ihana asua ja jakaa arkea. Myös kaupunki itsessään järvimaiseman kupeessa viehätti kauneudellaan ja levollisuudellaan. Leikin siksi usein ajatuksella muuttaa keski-Suomeen ja lopulta olimme jo ihan tosissamme katsomassa Jyväskylän asuntotarjontaa vielä tämän vuoden kesään asti.
ELÄMÄ YLLÄTTÄÄ
Muuttoajatusta Jyväskylään konkretisoidessa kävimme kesän aikana moikkaamassa ystäviämme täällä Porvoossa. Yhtenä extemporesti toteutetulla pyöräretkellä Porvoon merimaisemissa leikimme ilmaan heitetyllä ajatuksella miltä tuntuisikin muuttaa Jyväskylän sijasta Porvooseen! Ajatus tuntui oikeasti absurdilta, sillä muistan joskus vuosia sitten ajatelleeni, että suurkaupunkiin tottuneena Porvoo olisi minulle aivan liian pieni paikka asua. Automatkalla kotiin Heikki alkoi kuitenkin visioida ajatusta tarkemmin ja tuosta hetkestä lähtien tuuma Porvooseen muuttamista alkoi kasvaa myös minun mietinnöissäni. Enpä tuolloin tosiaan olisi uskonut, että ilmaan extemporesti heitetty mielle voisi oikeasti kasvaa niin suureksi, että se lopulta toteutuisi! Ja niin vain tapahtui, että lopputulemana elämä osoitti käytännöllisemmäksi päätökseksi (muun muassa töitä ajatellen) uuden kotipaikkamme olevan Porvoo eikä Jyväskylä. Ja se miten nopeasti ja sujuvasti asiat lopulta lutviutuivat on vieläkin todella suuri ihmetyksen, ilon ja kiitollisuuden aihe!
MITÄ KUULUU NYT?
Asuinviikkoja uudessa pesässämme on vierähtänyt nyt muutama. Vaikka kodin laitto on tietysti vielä vähän kesken, tuntuu kotimme ja asuinympäristömme päivä päivältä enemmän ja enemmän oikealta. Tällä viikolla myös havahduin, miten rikas luonto niin vesistöin kuin metsin täällä oikeasti onkaan ja kuinka helppoa on, kun kaikki palvelut ovat niin lähellä! Ja mikä tuo suuren läikähdyksen sydämiimme on se, miten ihanasti meidät on otettu täällä vastaan. <3 Myös kisu rakastaa uutta kotiaan aivan valtavasti ja pussihousu onkin ottanut sen ympäristöineen tosi hyvin haltuun.
Elämä osaa tosiaan välillä yllättää ja tavalla, jossa palaset loksahtavat uskomattomalla tavalla kohdalleen ja juuri oikeille paikoilleen. Ja vaikka Jyväskylä on edelleen sen ihmisin ja kaupungin kauneuden myötä edelleen tärkeällä paikalla mielissämme ja sydämissämme, pysyy se siellä vastakin. Sillä niinhän se on, että sydämen tärkeät asiat vain kasvattavat arvoaan. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Browse by Category
Social Icons